...8.11.12 silloin raskaustestiin tuli kaksi selkeää viivaa. Olet raskaana! Sitä oli odotettu ja kaivattu. Kesäisen keskenmenon jälkeen alkoi olla hiljaiseloa ja toivonpuutetta, mutta nyt se kaikki muuttuisi. Ja muuttui. Kaikki muuttui.
Tätä blogia kirjoittaa äiti, äiti joka menetti lapsensa, vaikka kaikki oli hyvin. Kukaan ei kertonut, että jotain tällaista voisi sattua. Näin kauheaa. Että vauva kuolee kohtuun rv25, kun rakenneultrasta oli pari viikkoa. Kaiken oli todettu olevan kunnossa, oltiin saatu selville kumpi olisi tulossa. Mutta ei. Saatiin vain pieni enkelivauva, ei eläväistä riehuvaa ihmisenalkua.
2.4.13 Minun maailmani lakkasi olemasta, sinä lakkasit olemasta. Sydämen täytti kauhea tuska, suru ja kaipuu. Sinä rakas vauvani, sinä jonka oli tarkoitus täyttää maailmani ja tehdä minusta maailman onnellisin ihminen, teitkin minusta maailman surullisimman.
Mutta nyt reilut kolme kuukautta kuolemastasi, minä yritän nousta täältä pohjalta. Olen itkenyt ikävääni ja suruani, ja tulen itkemään vielä tulevaisuudessakin, koska sinun muistoasi ei ota minulta kukaan pois. Minä hyvästelin sinut, tuhkasin ja hautasin. Niistä asioista minä tulen kirjoittamaan täällä, mutta kaikki aikanaan.
Suru on vielä käsinkosketeltavaa, enkä halua repiä auki sitä vereslihalla olevaa sydäntä, jonka olen onnistunut vaivoin kokoamaan.
Mutta muista enkelini, olet aina ensimmäiseni.
Rakkaudella äiti
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.